Taas mennään

Marraskuussa suuntana oli Intia, ja nyt matkan kohteena olisi Shanghai, Kiina. Kuukauden reissu olisi taas tiedossa, tällä kertaa vähän suuremmassa kaupungissa, eli yli 20 miljoonan asukkaan keskellä. Voi se olla vähän eri meininki kuin täällä Outokummun tyhjyydessä.

Nyt on järkkärikin messissä, joten kuvia voi odottaa hieman enemmän mitä edellisellä reissulla! Menemme siis Mikon (yhdellä koolla) kanssa kuvaamaan haastatteluvideoita suomalaisista opiskelijoista muutamiin eri kouluihin, ja loppuaika päästään itsekin opiskelemaan Shanghai Business and Tourism school nimiseen kouluun. Mielenkiintoinen matka luvassa, ja vaihteluakin riittää, sillä asumme kolmessa eri paikassa sen neljän viikon aikana.

Lento lähtee Helsingistä viiden jälkeen iltapäivällä, ja ollaan perillä lauantai aamuna Kiinan aikaa.

Lisää päivityksiä tulossa kunhan sinne asti selvitään!


- Mikko

Tässä se sit melkeinpä olis

Himalajan vuoristoa

Taidettiin olla noin parin kilometrin korkeudessa maanpinnasta tässä alkuviikosta, kun vierailimme Dharamsala nimisessä vuoristokaupungissa. Vähän hämmensi nähdä se turistien määrä, kun Amritsarissa niitä erittäin harvoin huomaa. Dharamsala on siis Dalai-laman asuinpaikka, ja sehän niitä ihmisiä sinne vetää. Nähtiin me vissiin hänen autonsakin kulkevan hänen temppelinsä ohi, kun poliisisireenit ujelsivat ja hitonmoinen ihmisryhmä katsomassa sitä. Juuri oltiin tälle temppelille kävelemässä katsomaan mitä siellä tapahtuu, ja eräs nainen käveli meidän ohitse ja ystävällisesti tokaisi että "You missed him". No mutta lähellä kuitenkin!

Muuten oli kyllä ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka, en ole niin korkeata vuoristoa koskaan nähnyt. Ihan hyvä myös että tämä visiitti tapahtui näin reissun lopussa, sillä iltaisin ja öisin oli kyllä hyvin viileät oltavat, ulkona ihan takkikeli. Ehkä nyt ei sitten ole niin isoa shokkia palata Suomen säähän (on kuitenkin).

Tänään kävimme viimeisen kerran työtomistolla. Neljä videota sain editoitua, ja ihan tyytyväinen niihin voi olla. Ennen lähtöä tänne vähän varoiteltiin, että Intiassa tykätään vähän erilaisesta tyylistä videoissa ja valokuvissa, ja että me ei välttämättä oltaisi niihin tyytyväisiä. Noin ei oikeastaan käynyt, kun sain kuitenkin aika vapaat kädet videoiden tekemiseen, joten ihan omannäköisiä niistä tuli. Ainut mikä pisti vähän korvaan meidän esimiehen suusta oli se, että intialaiset eivät pidä lähikuvista, vaan haluavat että kuvissa näkyisi kaikki mitä voikaan näkyä. Kai se on sitten tätä kulttuuria.

Sunnuntaina pois.

- Mikko

Eläimellistä menoa

Yllättävän vähän lehmiä tässä kaupungissa on näkynyt, kuvittelin että niitä olisi ollut paljon enemmänkin. Muutamana kertana niitä on näkynyt tällaisina pieninä ryhminä ja hyvin harvoin yksittäin. Tosin onhan se ihan positiivinen asia, sillä eihän niillä kovin hyvät oltavat kaduilla ole. Koiria täällä taas näkee loputtomasti, tässä hotellinkin alueella asustaa pari oikein mukavaa naaraskoiraa joita me aina rapsutellaan samalla kun intialaiset ihmettelee vieressä. Kaksi kappaletta norsujakin ollaan bongattu.

Maaseudulla niitä lehmiä ja härkiä sitten olikin jo enemmän, kun tänään kävimme sellaisella maatilalla kuvaamassa. Hienoa oli nähdä sellaistakin elämää kun on nyt jo kolme viikkoa katsellut tätä kaupungin menoa.

Eräs lauantai.

Melkein meinaa tulla töissä jo vähän kiire, kun tässä on käsittääkseni enää kolme työpäivää jäljellä, sillä lähdetään sinne Dharamsalaan josta aiemmin kirjoitin ensi tiistaina ja takaisin tullaan torstaina. Kaksi videota on valmiita, mutta kaksi vielä tekeillä, joista toinen tulee olemaan tämänpäiväisestä maatilaretkestä. Ei pidä ressata, vielä on kumminkin tehokasta työaikaa jäljellä!

- Mikko

Kutsutilaisuus nuorten tanssikilpailuun, mutta eihän me valkoiset mitään kutsuja tarvittu.

Töitä vaan

Muutaman päivän päästä on puolet reissusta koettu, ja puolet jäljellä. Täällä on nyt muodostunut aika vankka rutiini päivälle: herää -> aamupalalle -> töihin -> lounaalle ostoskeskukseen -> takaisin töihin -> hotellille -> syömään jonnekin -> takaisin hotellille ja nukkumaan. Ei mitään erityistä siis, mutta aina silloin tällöin tulee lähdettyä esimerkiksi basaarille tai jonnekin muualle kiertämään. Aika nopeasti ne päivät kuitenkin menee, kun töissäkin on tekemistä.

Olen nyt saanut melkein kaksi videota täällä editoitua, toisesta puuttuu edelleen se Pakistanin rajalla oleva vartijanvaihto tapahtuma jonne emme ole edelleenkään päässeet käymään, mutta ehtiihän sitä vielä. Toinen video onkin jo valmis, ellei enää löydy mitään pientä viilattavaa. Se on lyhyt esittely siitä viime viikkoisesta juhlaparaatista Kultaisen temppelin läheisyydessä, jossa kävimme kuvaamassa.

Harmittaa vähän kun en omista kunnollista kameraa, niin en voi pahemmin täälläkään valokuvia jakaa, kun ei niitä kännykkäkuviakaan kehtaa kovemmin esitellä. Pitää yrittää jonkinlainen järkkäri hankkia tämän reissun jälkeen, kun sille olisi kyllä käyttöä niin videoiden kuin valokuvienkin ottoihin. Kunhan saadaan tuo paraativideo latailtua nettiin niin voin sen täällä blogissakin jakaa, että olisi kumminkin jotain näytillä tästä reissusta ja siitä mitä me täällä tehdään. Ihan hyvää matskua tuli!

Ei sen kummempaa tällä kertaa, katsellaan seuraavassa kirjoituksessa josko olisi jotain mielenkiintoista jaettavaa. Se pitää mainita, että vielä ei ole mahatautia iskenyt, vaikka sen kuulemma pitäisi melkein vääjäämättä tulla. Katsotaan selvitäänkö voittajina!

- Mikko

Erilaista elämää

Sanoisinko että huh. En ole ennen ihan tällaista elämää nähnyt, saatikka sitten kokenut. Mutta kyllä kannatti lähteä. Tässä ollaan nyt oltu töissä muutama päivä, teemme tällä hetkellä Amritsarista ns. esittelyvideota johon kuuluu muun muassa kultainen temppeli, Jallianwala Bagh niminen muistopaikka 1919 tapahtuneesta brittien hyökkäyksestä kyseiseen puistoon, sekä Pakistanin rajalla oleva jokailtainen "kukkoilu" tapahtuma, jonne emme vielä ole ehtineet kuvailemaan.

Eilen tuolla kultaisen temppelin ympärillä oli ilmeisesti jollekin jumalalle tarkoitettu juhlatapahtumapäivä, joita täällä tuntuu olevan enemmän kuin normaaleja arkipäiviä. Älytön ihmismassa ja kaikennäköisiä esityksiä. Pääsimme muutamien rakennuksien katoille kuvaamaan tätä tapahtumaa, oli erittäin hienot näkymät.

Niin kuin vähän uumoilin, niin ruoka on meikäläisen makuun hemmetin hyvää. Söitpä melkein mitä tahansa, niin maustetta on riittävästi ja pieni polte tulee kaupanpäälle. Ollaan käyty ihan länsimaalaisissakin mestoissa joissa saa sitä tuttua ja turvallista, mutta kyllä minulle uppoaa paremmin nämä paikalliset ruuat. Onneksi Intialaisempia vaihtoehtoja löytyy useimmiten myös länsimaalaisista ketjuista.

Meitä suositeltiin lähtemään ensi-viikonlopulla Dharamsalaan, jonne Dalai-lama saapuu juuri silloin. Näin me sitten tehdään, tällä viikolla tehdään myös lauantai töitä että saadaan ensi-viikolla perjantai vapaaksi ja voidaan olla pari yötä siellä, kun kuulemma kyseiseen paikkaan on noin viiden tunnin ajomatka. Pääseepähän näkemään vähän muutakin Intiaa, ja ehkä sen Dalai-lamankin.

Sellaista kuuluu Intiaan aika suuresti tiivistettynä, mutta sellaista se on. Vielä pitää mainita, että tähän liikenteeseen alkaa melkein tottua, ja riksojen kyydissä oleminen on aikamoista hupia.

- Mikko

KFC:n ulkopuolelta löytyi tämmöinen.

Outokumpu - Amritsar

Euroopan ulkopuolelle en ole vielä päässyt tepastelemaan, mutta kaipa se on sunnuntaina sekin kokeiltava, vieläpä Intiassa asti. Voisin kuvitella että aikamoinen kuukausi tuo marraskuu tulee olemaan, ja sehän sopii minulle enemmän kuin hyvin. Päästä nyt tästä alkavasta talvesta paikkaan jossa sellaista ei edes ole, käy minulle!

Viimeisestä reissusta onkin kulunut jo hetki, olisiko se ollut 2008 matka Lontoossa noin puolen viikon ajan, enpä tainnut olla ehtinyt silloin vielä ylä-asteellekaan. Hieman eri kuviot tällä tulevalla reissulla siis, ihan senkin puolesta että nyt ei ole kuitenkaan lomailusta kyse. Tällä kertaa on ihan töitä tiedossa, joka on hemmetin hieno juttu, ja vielä tuollaisessa ympäristössä. Tarkoitus olisi tuottaa mainosmateriaalia videoiden muodossa Jeet Travels -nimiselle matkatoimistolle. Vielä ei ole sen tarkempaa tietoa mitä siellä tuleman pitää, mutta eiköhän se paikanpäällä selviä, media-assari odottaa innolla.

Intian kulttuuri on sellainen asia joka varmastikin tekee tästä reissusta vieläkin mehukkaamaan, haluan ehdottomasti kokeilla erilaisia ruokia, tavata ihmisiä (ja lehmiä) ja hankkia vaikka turbaanin. Ei se varmasti ruusuilla tanssimista ole koko reissua, mutta sekään ei välttämättä ole negatiivinen asia, jos hieman eteenpäin ajattelee.

Ei stressaa, ei jännitä, mutta katsotaan sitten viimeistään lentokentällä uudestaan. Päivityksiä pitäisi pukkailla kuulemma vähintään kerran tai pari viikossa, joten pyritään siihen! Kiitoksia.

- Mikko